1.YVtD
Tômô on y³
Se siipii allensa ilmaa
Kasvaa etôisyyttô
Joka laulettiin syntyvôksi havuholveissa
Uskottiin my³hôlle
Sen ontto kaiku lepôô ilmassa
Vôlttôô kuulostelijaa
Siinô mieli lainehtii
Iho kasvaa kaarnaa
Suu sammaltaa
2.Vilja
Antaa virrata sateen
Pian se hahmoja nostattaa
Kun luonnonhelma henkii
Verett³miô utulintuja
Kuin hôilyviô perhoja
Vôreilisi pinta maan
Niin auer hiljaa vierii
Viljan yllô laineilee
3.Vastakaiun
Vesille vastakaiun
Vasten kaikuisin
Sade uurtaa kasvojani
Vesi suoltaa haavaa
Vasten vesi syvôvesi
Aalto vuolee alastonta
Tyyni vesi puhtoo
4.Suortuva
Tuuli vierellô kaikuu
Muistuttaa ikôvôstô
Suru on viipyvô aalto
Katsoa hôntô silmiin kauniiseen kaulaan suortuvaan selkôôn
Kuten lumpeet laineilla hiuksesi notkeina korteina
Kaartavat mukailevat pintaa varttaan notkistaa
Hengitôn lumousta
Juovun kunnes uni minut herôttôô
Pian nôen hahmoni ulkona sateessa
On kylmô
Kuulen jokaisen sateenpisaran
Viipyvôn aallon
5.KevDin
Tuuli hArhaa
Pyhôt³t kasvavat lehdot
Silmôten lehtii
Saapuu kevôin haie
Viljavalti parveilee
6.Katve
Met'syys harsoo tuomenmarjat
Helmallasi saat soimaan kyyliljakot
Suo runoaa y³tô my³ten
Virvojen hulme kyynhelmoilla
Hyisyys sikiôô sisôllô
Kaikki valo maatuu katveessa
Aurinko kuun pois noutama
Ehtoo kaartaa etôôlle
7.JDljen
VAngitaan hetki muuttuu ikuiseksi
Kuva on tie hiljaisuuden polku
Vangitaan toivo muuttuu kallioiksi
Sameiksi silmôt suru ikuiseksi
Vangitaan laulu lauseet ly³tôviksi
Ruosteiseksi kieli sanat vaskisiksi
Ruosteiseksi nitovi rauta syvôstô maasta
| 
